23. Luukku

-Jatkoa-

He lentävät läpi pimeän taivaan. Yli jokien, yli kaupunkien, yli metsien, yli merten. Kaupunkien valot valaisevat yötaivasta. Merten aaltojen kohina on rauhallisen unettavaa. Metsien puiden humina ja pöllöjen huhuilu tekevät siitä hetkestä täyddellisen. He lentävät ja lentävät. Kunnes laskeutuvat suurelle aukiolle. Jenna ihmettelee miksi he sinne jäivät. Hänelle alkaa tulla hieman kylmäkin. Yhtäkkiä metsän pimeydyste tulee kymmenia valkoisia mutta silti aivan erillaisia lumihevosia. Joillain on siivet, joillain sarvi keskellä otsaa. Kaikki ovat niin kauniita ja Jennan on pakko nipistää itseään varmistaakseen ettei ole unessa. Silloin lumihevoset aloittavat vauhdikkaan piirileikin. Tai ainakin Jenna uskoi sen olevan piirileikki. Hevoset nimittäin alkoivat laukata suurella ympyrällä samalla hirnuen kimeästi mutta kauniisti. Jenna meni mukaan leikkiin ja he pyörivät niin kovaa että Jenna nousi ilmaan uudestaan. Kun leikki loppui Jenna oli väsynyt mutta onnellinen. Seuraavaksi hvoset toivat aukiolle useita pöytiä jotka notkuivat herkuista. Jenna yritti ehtiä maistaa kaikkea mutta se oli aivan mahdotonta koska uutta ruokaa tuli aina vain lisää ja lisää. Metsästä kuului kaunista musiikkia kun oksat ja muut heiluivat ja tuuli vinkui. Sitten lumihevonen nosti Jennan taas selkäänsä ja he lähtivät uudestaan ilmaan. He lensivät taas yli lumisen maailman ja laskeutuivat Jennan kotipihalle. He hyvästelivät vielä ja Jenna päätti tulla heti aamulla katsomaan taas lumihevosta. Sitten hevonen jähmettyi paikoilleen ja Jenna juoksi sisälle. Hän meni heti nukkumaan ja aamulla kun hän heräsi, ja meni pihalle, hän koki yllätyksen. Lumihevonen oli sulanut.

Toivattavasti tykkäsitte nyt tästä miun versiosta ja vielä kerran toivotan kaikille oikein hyvää joulua<3! Kiitos kaikki lukijat ja kaikki muut ketkä ovat anonyymeinä lukeneet ja seuranneet meitä. Kiitos! Muistakaahan ensivuonna jatkaa samaan malliin;)!
PS. 24. Luukku tulee vasta 25. päivä... Sitten saatte tietää miksi.