22.5. Koulukisat

Viime viikon perjantaina Kiviojalla oli tallin harjoituskoulukisat joihin itsekkin osallistuin Pokemonin kanssa. Luokkana ratsastin Helppo B/ K.N. Special. Rata oli jo ennestään tuttu sillä muutaman kerran aiemminkin kisoissa olen sitä mennyt.

Lähdettiin jo vähän ennen neljää ajelemaan Kiviojalle sillä äiti oli lupautunut veryttelyyn valvojaksi. Ennen omaa luokkaa vietin aikaa Siiri-Maijan ja Viivin kanssa.
Pokemon meni yhden radan ennen miuta joten miulle ei jäänyt senkään kanssa muuta kuin suitsien vaihtaminen toisiin.

Verryttelyssä Pokemon oli alkuun vähän kuuma, mutta rauhoittui nopeasti. Tein samoja asioita kuin radallakin. Muutamia pysähdyksiä, voltteja, loivia kiemurauria ja siirtymiä.Seuraavaksi päästiinkin siirtymään jo radalle.

 

Radalla Poksu oli muuten aika hyväntuntuinen, jos ei pientä väsymystä lasketa. Avut menivät kuitenkin hyvin läpi ja poni malttoi seistä pysähdyksissä ja odottaa laukannostoa. Radasta jäi tosi hyvä fiilis ja sijoituskin tuli! Hieno 2. sija. Olen kyllä ylpeä ponista. Vuosi kohta harjoiteltu ja viimein tuotti tulosta kisaratojenkin suhteen. Toivottavasti sama meno jatkuu.

Kuvat: Sonja S, Viivi Va, Viivi Vil, Iiris H.

Kantapäät alas ja persaus penkkiin

Minulla oli keskiviikkona taas ratsastustunti, jonka useimmat varmasti tiesivätkin. Ratsuna oli tälläkin kertaa Pokemon, jonka kanssa olisi muuten ensi perjantaina Kiviojalla tallin harjoituskisat, joissa ratsastan KN specialin. Kerran aiemminkin ollaan kisoissa kn menty, mutta siitä kerrasta on kyllä rutkasti parannettavaa. Toivottavasti nyt sujuisi vähän paremmin.

Tunnilla aloitettiin ihan itsenäisessä verkassa. Kaikki teki oman radan juttuja. Itse tein loivia kiemurauria, temponlisäyksiä ja voltteja. Poksu tuntui heti alkutunnista jo tosi hyvältä ja saatiinkin kehuja miten hyvä ravi oli ja kuinka kauniissa muodossa poni meni. Poksulla on taipumusta mennä ns. virkkuukoukku asentoon jossa se vääntää kaulan ihan kaarelle ja turpa on lähes etujalkojen välissä jolloin minulla ei ole enää kunnon tuntumaa suuhun. Tähän pitääkin siis nykyisin kiinnittää huomiota kun ratsastaa.
Keskityin siis jo heti alusta alkaen että poni on hyvin kuulolla ja kuuntelee istuntaa sekä pohkeita.

Kun oltiin ravissa itsenäistesti verkattu molempiin suuntiin alettiin ottaa vähän laukkaa. Kaikki saivat laukata ihan miten itse katsoivat parhaaksi. Suuntaa ei kuitenkaan saanut muuttaa. Vasta verkka laukkojen jälkeen muistin että minun olisi pitänyt muutaman kerran koittaa nostaa laukka keskeltä kenttää sillä KN specialissa nostetaan toiseen suuntaan I:n kohdalta laukka.

Välikäyntien jälkeen alettiin tehdä taas laukkatehtävää. Minun tehtävässäni kuului ensin kävellä vasemmassa kierroksessa S:än kohdalle josta käännyttiin vasemmalle ja pysähdyttiin I:ssä. I:stä jatkettiin kohti R:ää josta käännyttiin oikealle. B:stä nostettiin harjoitusravi ja L:ästä laukka ja tehtiin pääty ympyrä laukassa jonka jälkeen laukkaa lävistäjä EM ja M:ästä käyntiin. Toivottavasti saitte jotain tolkkua selityksestä.

Omassa istunnassakin oli paljon korjattavaa. Viime keskiviikkona tuntui että jalat heiluivat koko ajan eivätkä malttaneet pysyä kiinni ponissa ja kantapäät nousivat kohti taivasta. Lisäksi tuntui että pompin koko ajan satulassa vaikka ei kuulemma näyttänyt siltä. Keksin vasta tunnin jälkeen syyn näihin istuntaongelmiin.
Olin tainnut antaa vatsalihaksille vapaapäivän ja jättänyt ne kotiin jonka huomasi kun ratsastaessa ei meinannut pysyä takamus mitenkään satulassa --> kun en päässyt istumaan hyvin satulaan jalatkin alkoivat heilua -->jos jalat on epävapaat ei kantapäätkään pysy alhaalla. Tällä viikolla sain omasta mielestäni näitäkin ongelmia korjattua kiitettävästi.

 Poksun kanssa meni muuten ihan perushyvin, mutta laukasta käyntiin siirtymää olisi hyvä harjoitella vielä, sekä laukannostoja, sillä Poksu oli kuulemma vetänyt ihan kiitettävän kokoiset pukit kun olin laukkaa nostanut ja muutenkin koittaa lähteä juoksemaan alta kun pyytää laukkaa.

Kuvia ei tunnilta ole, mutta minulla on pyörinyt nämä lähiaikoina otetut ajo- ja laiduntamis kuvat jo jonkin aikaa ja päätin nyt ne julkaista.

Blogger pilasi laadun taas kerran muutamastakin kuvasta... :(

 

Nyt se on varmaa!

Mutta mikä? Mä olen niin innoissani kun voin vihdoin kirjoittaa teillekin tästä, olen koittanut pitää tämän salaisuutena jo reilun kuukauden ajan ja kertonut vain harvoille ja valituille. Mutta arvatkaapas onko tehnyt välillä mieli mennä ja möläyttää kaikille!
Joka tapauksessa nyt uskalsin vihdoin tulla blogin puollekkin kertomaan sillä kaikki on nyt varmaa...

Pokemon tulee minulle  monien mutkien kautta ylläpitoon ja kisakäyttöön kesäksi.

Itse olen  tosiaan tiennyt tästä jo yli kuukauden, mutta tänne en ole uskaltanut tulla kertomaan ihan puhtaasti siitä syystä että jos jokin menisikin pieleen tai tämä ei onnistuisikaan. Nyt on kuitenkin  sovittu jopa alustavasti milloin Pokemon haetaan meille.

Pokemon muuttaa ainakin alkuun naapuriin yksityistallille, jossa meillä on käytössä mm. hyvä kenttä, maneesi, ja estekalustoa. Siellä on tietääkseni mahdollisuus hypätä myös maastoesteitä. Talli sijaitsee ihan meidän talon vieressä ja meiltä kävelee siihen ehkä minuutti tai kaksi. Meillä päin on myös muutamia kivoja maastolenkkejä, ja uittoranta, jossa käydään varmaankin ainakin kahlailemassa.

 Kisaluvatkin on nyt kunnossa ratsastajalle sekä ponille joten pyritään valmentautumaan ja kisaamaan aktiivisesti aluetasolla ainakin koulussa ja miksei esteissäkin kunhan treenataan enemmän. Kisoista olisi siis tarkoitus hakea tietysti hyviä ratoja, mutta myös sitä arvokasta kokemusta.

Uskon että minulle ja Pokemonille tulee hieno kesä. Opitaan varmasti toisiltamme paljon uutta ja koetaan yhdessä monia iloja, kasvatetaan luottamusta, ja muistetaan kaiken kisaamisen ja valmentautumisen välillä myös ne rennot maastolenkit.

Älkää välittäkö ihmisestä, katsokaa ponia!

Satulatta, suitsetta, kuolaimetta?

Muutama päivä takaperin pääti kokeilla Jusun kanssa jotain uutta. Ratsastusta pelkällä kaulanarulla! Olen aina kateellisena katsonut kuvia ja videoita kun muiden hepat toimii niin hienosti ilman varusteita, ja olen ajatellut että Jusun kanssa päädyttäisiin varmaan ensimmäiseen pusikkoon. Mielenkiinto otti vallan ja olihan sitä sitten pakko testata. Täytyy myöntää että vähän jännitti kun sinne selkään nousin, meillä kun ei ole aidattua kenttää ja jos Jusu olisi oikeasti vaikka johonkin päättänyt lähteä niin eipä minulla olisi ollut kamalasti mahdollisuuksia pysäyttää sitä. En siis suosittele kokeilemaan jos olet yhtään epävarma itsestäsi tai hevosestasi.

Aloitin ihan alkukäynneillä ja jo siinä vaiheessa yritin ohjailla mahdollisimman hyvin Jusua kulmiin. Tein myös ympyröitä ja erilaisia kiemuroita. Jusu toimi yllättävän hyvin, mitä nyt muutaman kerran meinasi karata kentältä. Onneksi oli kuvausjoukot pysäyttämässä... :D
Jatkoin hommia ravissa ja tein ihan samaa kuin käynnissä, ympyröitä ja käyntiin siirtymiä. Jusu meinasi välillä ravissa lähteä viipottamaan kamalaa vauhtia vain eteenpäin mutta omalla istunnallani sitten hiljensin vauhtia. Laukkaa en vielä uskaltanut kokeilla. Jospa sitten joku päivä.

Tosi hyvin huomasi nyt että kuinka paljon sillä omalla istunnalla ja katseella on siinä ratsastuksessa väliä. Varusteiden kanssa kun menee niin ainakin minä saatan joskus helposti unohtaa kokonaan sen istunnan  ja katseen ja koitan ohjailla heppaa sitten vaan pohkeilla ja ohjilla. Tiedän, ei näin. No, eihän tässä mitään huippuja vielä ollakaan, joten eiköhän tuo istunta asiakin ehdi vielä korjaantua! Pahoittelen kuvien poikkeuksellisen huonoa laatua, ilma oli todella haastava kuvaamiseen.

Voi apua mikä takakeno!

Muuttoponi

On ollut taas kaikenlaisia kiireitä joiden vuoksi en ole konetta ehtinyt avaamaan vähään aikaan, pahoitteluni siis tauosta.
Joka tapauksessa poni muutti siis maanantaina meille takaisin kotiin. Se on talveksi mennyt aina naapurimme talliin asustelemaan ja kesäksi muuttanut takaisin meille, pellon toiselle puolelle. Pakko sanoa että on kyllä todella kätevää kun poni on omassa pihassa.

Tuollaisen pikkuponin muuttaminen on tosi helppoa! Isommilla hepoilla tuntuu että sitä tavaraa tulee vaan jatkuvasti lisää ja joutuu vaikka kuinka monta kertaa ajamaan edestakaisin, tuollaisella pikkuponilla selviät kertareissulla ja kaikki tavarat mahtuvat kaikkine rehuämpäreineen takakonttiin. Ponilla kun on kaikki niin pientä... Pakko sanoa kuitenkin että on meille näköjään vähän ylimääräistäkin tavaraa kertynyt jossain vaiheessa. Löysin ponilta yhteensä 6 riimua ja useita riimunnaruja, 5 satulahuopaa ja kauhean kasan pinteleitä. Voisi noistakin ylimääräisistä joskus hankkiutua vaikka eroon.

Äiti kuitenkin otti siis kaikki tavarat autoon, Elsa otti ponin ja minä vedin ponin kärryt kotiin. Ohikulkijat varmaan ajattelivat että mikä kylähullu tuokin on kun pitkin teitä juoksee tyhjien kärryjen kanssa... :D

Poni asuu kesäisin pienessä tallissa joka on itsetehty vanhasta autotallista.

Kotona jäätiin Elsan kanssa vielä järjestelemään tallia muutamaksi tunniksi ja siivoilemaan paikkoja, poni pääsi sillä välin laiduntamaan.

Tuotiin myös Jusu hetkeksi meidän pihalle syömään.

Sateinen maastolenkki ja puhiseva poni

Tänään oli sateinen ja harmaa päivä, joka kyllä iltaan kohti näköjään kirkastui.
Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa käydä linjoilla katsomassa Jusun kanssa muutamia metsäpolkuja ja että pääsisikö niitä pitkin mihinkään tai löytäisikö uusia maastolenkkejä. Tänään oli sitten rankkasateesta huolimatta pakko suunnata tutkiskelemaan.

Lähdin ensin pienelle hiekkatielle joka meni metsään päin. Harmittaa kyllä etten ketään kuvaajaa saanut paikalle, sieltä olisi saanut kivoja kuvia. Jusu kävi jo tässä kohtaa todella kuumana ja puhisi ja tanssi lähes paikallaan koko ajan. Kävi kyllä jo mielessä että siellä pusikossa on varmaan joku hirvi tai karhu, meillä päin kun niitä vielä liikkuu näin keväisin paljon. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa vielä eteenpäin. Kuljin metsätietä ensin jonkun matkaa kunnes tuli risteys. Risteyksessä olisi voinut kääntyä joko metsään päin tai hakkuualueelle.
Hakkuualueelle en kuitenkaan viitsinyt lähteä, ja metsään ei olisi varmaan yksin rohkeus riittänyt, jos siellä olisikin ollut jotain villieläimiä...
Käännyttiin siis takaisin kotiinpäin.

Voin rehellisesti sanoa että ihan ilman mitään kunnon syytä Jusu ei noin kuumana kävisi. Kotimatkankin nimittäin steppasi vain paikallaan ja puhisi kuin lohikäärme. Luultavasti siellä metsässä sitten jotain oli.

Kuvia ei siis metsästä ole, mutta laitan tähän nyt muutaman päivän vanhoja kuvia, ettei ihan kuvattomaksi jäisi.