tiistai 24. joulukuuta 2013

22. Luukku

Jokaiseen jouluun kuuluu perinteitä. Niin myös tähän jouluun, ja ne pääsevätkin tähän joulukalenteriinkin. Eli kaikkihan tietävät sadun lumiukosta. Sen joka tulee aina jouluaattona. Tänään kerron sen teille, mutta hieman muunneltuna hevos aiheiseksi.

-Lumiukko-
 
Eräänä talviaamuna Jenna heräsi tavallista aikaisemmin. Jenna katsoi ulos ikkunasta ja huomasi että ulkona satoi lunta. Hän halusi heti mennä ulos tekemään lumihevosta! Jenna puki nopeammin kuin koskaan ennen ja sanoi äidilleen että menee ulos. Ulkona Jenna alkoi heti rakentaa lumihevosta. Jennalla ei ollut omaa hevosta eikä hän ratsastanut, mutta hän rakasti silti hevosia. Lumihevonen sai suuren mahan, pienet pystyssä olevat korvat, upeat siivet ja tuuhean harjan ja hännän. Pienistä kivista lumihevonen sai vielä sieraimet ja silmät. Lumihevosesta tuli todella hiano ja illalla Jenna ei olisi millään halunnut mennä nukkumaan. Oli kuitenkin pakko, mutta Jenna ei vain saanut unta ajatellessaan lumihevosta.
Keskiyöllä kun kaikki muut nukkuivat hän hiipi ulkoovelle katsomaan vielä lumihevostaan. Silloin, Jenny ei meinannut millään uskoa silmiään, mutta lumihevonen nousi pystyyn ja sen harja ja häntä hulmusivat tuulessa. Silloin Jenna sanoi lumihevoselleen: -Tule sisään. Sinun on varmasti kylmä siellä ulkona. Mutta muista olla aivan hiljaa etteivät äiti ja isä herää!
Lumihevonen oli hämmentynyt. Se ei tiennyt missä oli ja miksi siellä oli. Se kuitenkin rohkean luonteensa ansiosta uskalsi tulla Jennan perässä sisään. Sisällä sille tuli heti hieman tukala olo. Siellä oli niin kuuma.
Jenna esitteli lumihevoselle koko talon. Kun he pääsivät keittiöön, lumihevonen nappasi hedelmäkorista kiinni ja koko kori kaatui lattialle samalla aiheuttaen kamalan metelin. Lumihevonen säikähti kovasti ja nosti Jennan selkäänsä, laukkasi pihalle ja nousi pikkuhiljaa ilmaan. He lensivät!
-Jatkuu-
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidetään kommentit asiallisina! Positiivinen ja kehittävä palaute on aina tervetullutta! Kiitos! :)