Back in the blogness

Hei taas, pitkästä aikaa! Viime kerrasta onkin kulunut aikaa jo ihan liikaa. Syynä tähän oli tietokoneen hajoaminen. Tässä tauon aikana onkin tullut monesti houkutus kirjoitella kuulumisia tänne, mutta milläs kirjoittelet kun ei ole ollut konetta. Nyt on uusi kone ja pääsee taas tarinoimaan teillekkin vaikka mistä.
Tässä tauon aikana on tullut pohdiskeltua paljon bloginkin suhteen asioita; mistä aijon jatkossa kertoa täällä, mikä on se mun juttu ja tyyli. Lopputuloksesta en vielä ole varma, mutta uskon että se muokkautuu pikkuhiljaa ajan kanssa sellaiseksi kuin haluan. Jos nyt koskaan siis osaan päättää sitä.
Uskon että olen tän tauon aikana kehittynyt myös kirjallisen tyylini puolelta suuresti ja toivon että tykkäätte edelleen lukea kirjoituksiani. Jos niitä nyt alkaa enemmän tulemaan. Saa nähdä, mutta viimeaikoina hinku kirjoittaa on ollut suuri ja jos tämä nyt tästä alkaa taas pyörimään, mulla onkin useampi tosi kiva postausidea jo mielessä.

Mutta niin, mitäs meille nyt sitten ylipäätänsä kuuluukaan? Otetaan pieni tilannekatsaus.
Blogi taisi jäädä siihen kun Jori myytiin. Sen jälkeen olen mennyt enimmäkseen Fionalla ja parit kisatkin ehdittiin käydä. Fionan kyytiinkin päädyin aika yllättäen. Tilanne oli siis se että tallikisat lähestyivät kovaa vauhtia ja ratsusta ei ollut vielä tietoakaan. Siinä sitten aikani mietin pääni puhki  ja lopuksi tuli puoliksi vitsillä idea että entäs Fiona?  Fionalla olin mennyt ennen viime syksyä edellisen kerran monta vuotta sitten ja näin pitkä tauon jälkeen ja omien taitojen kehittymisen myötä ponista kuoriutuikin ihan uudenlainen tapaus. Tosiaan kuten jo mainitsinkin ehdittiin muutamat kisat käydä hyvällä menestyksellä. Kyseisissä tallikisoissa ensimmäinen sija vain kahden yhteisen treenikerran jälkeen ja myöhemmin syksyllä seuranmestaruuksissa jaettu hopea.

Nyt keväällä Kiviojalle saapui uusi 5wee suokkitamma Leija joka toimi ennen myyntiä ravurina. Leijalla menin ensin muutaman kerran ihan hajanaisesti silloin tällöin, mutta nyt loppukeväästä taisin mennä jo reilun kuukauden putkeen pelkästään sillä. Oikein mukava ja potentiaalinen tapaus kyseessä. Toivon ja uskon että pääsen jatkossakin hänen kanssaan treenaamaan. Ties millainen kouluratsu siitä vielä tulisi. ;) Mutta hehkutetaampa nyt vielä vähän Fionaakin ihan tasapuolisuuden nimissä. Fiona on antanut ihan uutta näkökulmaa tietynlaisiin hevosiin ja siihen miten niitä ratsatetaan. Paljon olen siltä saanut nyt puolenvuoden aikana oppia ja varmasti opin jatkossa vielä lisää. Eipä mulla kyllä olisi mitään sitäkään vastaan että Fionan kanssa pääsisin enemmän treenaamaan. Mutta koitetaan nyt pysyä vielä edes melkein kohtuullisissa ajatuksissa ja haaveissa.

Siinä oli aikalailla Kiviojan puolelta kuulumiset, sitten "omien" hevosten kuulumisiin. Chilillä olen käynyt edelleen noin kerta viikkoon ratsastamassa, tosin tällä hetkellä on ollu pieniä terveydellisiä syitä jonka takia ollaaan sitten vaan kävelty maastakäsin. 

Jusulle kuuluu sitä samaa mitä ennen, tosin silläkin on ollut nyt taas vaihteeksi vähän ongelmia. Mutta ihan perusmenoa edelleen, rauhallisia pään nollaus käyntilenkkejä metsässä. Rakastan. Kaikista tehokkain tapa siivota ajatukset ja heittää turhat roskakoriin.

Ruusa on myös mukana menossa vielä. Pikku mummeli, silläkin ikää kohta 24-vuotta. Meneepäs aika nopeasti, se on ollut meillä kohta jo reilu 11 vuotta?

Mummeli on edelleen hyvässä kunnossa. Siitä saattaa kertoa sekin että ei olla viimekesän jälkeen uskallettu vieläkään tehdä ajolenkkejä kärryjen kanssa. Oli nimittäin muutaman kerran lähellä ettei kuskit tippunut kirjaimellisesti kärryiltä kun mummo päätti pistää lisää vauhtia.

Meidän perhe on saanut kuluneen vuoden aikana myös pientä perheenlisäystä. Lokakuussa 2016 meille muutti keskikokoinen villakoira, nimeltään Malla (mahdoton).  

Malla kotilookissa.

Malla näyttelylookissa.

 Tässä nyt vähän näitä meidän kuulumisia. Jos jäi kysyttävää, kysy ihmeessä. Vastailen mielelläni. Tosiaan nyt olisi paljon kaikkia kivoja toteutettavia ideoita joista olisi kiva lähteä taas kirjoittelemaan tänne enemmänkin. Toivotaan vaan että aikaa riittää kaiken muunkin keskellä. Mutta ehkä tässä on nyt tarinoitu tarpeeksi taas yhdelle illalle.